Väinämöisen lauluja (Songs of Väinämöinen) - Bird, Peter

📄

Vorschau noch nicht erstellt

PDF öffnen ↗

PDF ↗ MIDI ↗ MXL ↗

PDF von CPDL herunterladen ↗ MIDI von CPDL herunterladen ↗

Player wird geladen...

"Three songs from Kalevala (runo 2, 49, 50), totalling 12:30 minutes."

◈ Genre / Form → Pagan music

♯ Tonart D minor

⁄ Taktart 5/4

♬ Besetzung → SATB

◆ Difficulty

Fortgeschritten

↕ Tonumfang E-1 – a'''

♩ Tempo animato (120)

◷ Dauer ~8 min

¶ Sprache → Finnish

Takte 171

Textur mixed texture

Stimmen 6

Instrumente Piano

Seiten 35

CPDL Nr. 30838

Bearbeiter Peter Bird

Veröffentlicht 2013-12-23

Lizenz Creative Commons Attribution Share Alike

♫Tonumfänge

SOPRANO

b – a''

ALTO

g – E-5

TENOR

c – a'

BASS

E-2 – e'

PIANO

E-1 – e''

Schlagwörter

Pages_using_DynamicPageList3_parser_function Translations_with_attribution John_Martin_Crawford_translations Posted_in_December_2013 More_than_90_days_old

¶Liedtext

''I. Toinen Runo'' Tulta iski ilman lintu, valahutti valkeaista. Pohjaistuuli kasken poltti, koillinen kovin porotti: poltti kaikki puut poroksi, kypeniksi kyyetteli. Siitä vanha Väinämöinen otti kuusia jyviä, seitsemiä siemeniä yhen nää'än nahkasesta, koivesta kesäoravan, kesäkärpän kämmenestä. Läksi maata kylvämähän, siementä sirottamahan. Itse tuon sanoiksi virkki: "Minä kylvän kyyhättelen Luojan sormien lomitse, käen kautta kaikkivallan tälle maalle kasvavalle, ahollen ylenevälle. "Akka manteren-alainen, mannun eukko, maan emäntä! Pane turve tunkamahan, maa väkevä vääntämähän! Eip' on maa väkeä puutu sinä ilmoisna ikänä, kun lie armo antajista, lupa luonnon tyttäristä! "Nouse, maa, makoamasta, Luojan nurmi, nukkumasta! Pane korret korttumahan sekä varret varttumahan! "Oi Ukko, ylijumala tahi taatto taivahinen, vallan pilvissä pitäjä, hattarojen hallitsija! Piä pilvissä keräjät, sekehissä neuvot selvat! Iätä iästä pilvi, nosta lonka luotehesta, toiset lännestä lähetä, etelästä ennättele! Vihmo vettä taivosesta, mettä pilvistä pirota orahille nouseville, touoille tohiseville!" ''II. Yhdesviidettä Runo'' Se on seppo Ilmarinen kävi itse katsomahan. Astuvi pajan ovelle, katsoi tarkan taivahalle: katsoi kuun kumottavaksi, näki päivän paistavaksi. Meni luoksi Väinämöisen, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ohoh vanha Väinämöinen, laulaja iän-ikuinen! Käypä kuuta katsomahan, päiveä tähyämähän! Jo ovat tarkoin taivahalla, sijoillansa muinaisilla." Vaka vanha Väinämöinen itse pistihe pihalle, varsin päätänsä kohotti, katsahtavi taivahalle: kuu oli nousnut, päivä pääsnyt, taivon aurinko tavannut. Terve, kuu, kumottamasta, kaunis, kasvot näyttämästä, päivä kulta, koittamasta, aurinko, ylenemästä! Kuu kulta, kivestä pääsit,päivä kaunis, kalliosta, nousit kullaisna käkenä, hope'isna kyyhkyläisnä elollesi entiselle, matkoillesi muinaisille. Nouse aina aamusilla tämän päivänki perästä! Teepä meille terveyttä, siirrä saama saatavihin, pyytö päähän peukalomme, onni onkemme n

5 Aufrufe